Hihhoi, ei sentään kaikki täällä ole pelkästään uutta ja ihmeellistä! Tänään aamulla saatiin suut makeaksi ja mielet korkealle aamupalalla johon kuului lättyjä ja teetä tuoreella inkiväärillä. Voitte kuvitella miten onnellinen olinkaan! Hyvä päivä jatkui mitä parhaiten kun vietimme sen taas sivukylien kouluilla liikuntaa opettamassa ja työpäivän jälkeen pääsimme vielä torille ostamaan huiveja ja ostinpa yhden mekonkin!

Viime sunnuntaina pääsimme maman kanssa ruokaostoksille sokoniin (paikallinen tori). Uskomaton paikka. Harmillista että siellä ei kehtaa räpsiä kuvia, koska osa ihmisistä ei pidä siitä. Kuvattavaa nimittäin riittäisi! Tavaraa ja ihmisiä on vieri vieressä. Kaikki ruuat hienoissa kasoissa joka puolella. Hedelmien ja vihannesten ja naisten kauniiden kangojen ja kitengejen värien loistoa kaikkialla. Tällaista värien leikkiä ei näe missään muualla, ei ainakaan suomessa!

mausteet

Paikallinen tori. Kasoissa riisiä ja erilaisia papuja.

Ostimme torilta tomaatteja, maapähkinöitä, papuja, maissia, inkivääriä, munakoisoja, sipuleita, paprikoita, perunoita, banaaneja, vesimelonin, ja mm kanan. Ostettavaa oli paljon, sillä Maman veli ja hänen perheensä sekä Maman äiti olivat tulossa vierailulle joten ruokittavia oli paljon ja juhlan kunniaksi tehtiin juhlaruokaa pilauta. Aivan mielettömän herkullista ruokaa. Mama selitti jokaisen ruuanlaiton vaiheen ja lupasi että kokkaamme sitä vielä joskus uudelleen yhdessä jotta varmasti osaamme tehdä sitä kun pääsemme takaisin suomeen. Ainakin kaikille läheisille on sitten tiedossa Pilauta kunhan palaan kotiin!

 

 

Pilauta valmistamassa.

Juhlavan lounaan jälkeen Mama vei meidät paikalliselle ompelijalle jonne veimme aikaisemmin sokonista ostamamme paikalliset kitenge kankaat. Voi sitä ihanuutta kun olet itse valinnut kankaan ja näet mielettömän määrän afrikkalaistyylisiä vaatemalleja joista voit valita minkälaiset mekon haluaisit itselleni. Valitsin melko perinteisen afrikkalaisen asukokonaisuuden. Tämän viikon sunnuntaina sitten nähdään minkälainen lopputulos on. Mahtavaa, en malta odottaa! Uskomatonta ovat myös nämä paikalliset hinnat. Kangas asua varten maksoi noin 3,5 euroa, mekon ompelu noin 7 euroa. Mittatilaustyönä tehty pitkä juhlava puku about kympin hintaan. Toki paikalliset palkat ovat mielettömät pienet ja esimerkiksi ulkonasyöminen, joka maksaa noin 1-2 euroa on paikallisilla palkoilla tosi kallista. Mutta vaikka tässä ei itselläkään ole tienistejä tiedossa kahdeksaan kuukauteen niin aion kyllä useamman mekon täällä itselleni teettää!

Ihanaa afrikkalaista inertiaa saimme kokea jälleen ompelijalta palattuamme kun koko porukka, Mama, hänen veljensä, veljen vaimo, heidän tyttärensä ja Maman äiti kerääntyivät terassille loikoilemaan ja juttelemaan mukavia. Mama ja veljen vaimo makasivat alustalla tyynyjen kera terassilla ja me muut istuskelimme nauttien varjon tarjoamasta viileydestä kylmien juomien kera. Sellaisia hetkiä pitäisi myös suomessa olla suvun kanssa enemmän. Tuli kyllä ikävä kotiin oman rakkaan perheen luo.

Tässä parin päivän aikana olemme myös saaneet herkutella mangoista ja stafeleista tehdyllä mehulla. Aamupalaksi on yleensä isoisää varten tehtyä puurovelliä (muistuttaa hieman ruispuuroa) jota me mzungut olemme myös ruvenneet syömään. Lisäksi aamupalaan kuuluu super vaaleaa leipää ja teetä. Jos Mama ja Baba ovat kotona niin yleensä aamupalan kanssa on myös hedelmiä kuten papaijaa ja banaaneja ja silloin tällöin paahdettuja cashew pähkinöitä ja hunajaa! Välillä pääsemme siis herkuttelemaan oikein kunnolla.

Cashew pähkinöitä täällä on paljon. Mtwara on tunnettu Cashew pähkinöiden tuotannostaan. Sivukylille ajeltaessa cashew puita näkyy jokapuolella ja esimerkiksi sivukylien liikuntatuntien teoriaosuus vedetään yleensä cashew puun varjossa.

Cashew pähkinät ja hedelmät.

 

Cashew puut.

Matkoilla sivukylille näemme muutenkin paljon ihmeellisiä asioita. Koska moni saa toimeentulonsa myymällä tuotteitaan torilla, tulee teillä vastaan mitä kummallisimpia virityksiä pyörän selässä. Alan olla sitä mieltä että polkupyörällä voi kuljettaa mitä tahansa! Tähän mennessä olemme bonganneet tarikalla pari vuohta, pari metriä pitkän miekkakalan, järkyttävän suuren varaston vaatteita (näytti täyteen tungetulta vaatehuoneelta), 5 todella suurta säkillistä hiiltä, mielettömän pitkiä puutankoja (jotka kuljetetaan pyörän rungon ympärille sidottuna viistosti), todella suuria vesikanistereita monta yhden pyörän kyydissä, useita ihmisiä, sekatavarakaupan (siis todellakin, pyörän kyydissä oli kaikkea mitä voisi kuvitella euron kaupasta saavan suomessa) ja paljon, paljon muuta.

Itse alan pikkuhiljaa vähitellen vähän kotiutumaan tänne. Ihan joka ikinen asia ei enää tunnu oudolta ja vähitellen uskallan olla enemmän oma itseni. Olen oppinut osan paikallisita tavoista eikä enää tarvitse olla koko ajan täysin varpaillaan ettei vaan vahingossa loukkaa ketään. Tämä on kyllä hieno tilaisuus kasvattaa omaa mukavuusaluetta ja oppia uusia asioita itsestä. Jo nyt olen hyvin kiitollinen kaikesta mitä olen tähän mennessä kokenut. Ja tätä lajiahan piisaa vielä 7 kuukautta!

Leave a Reply