Otsalampun heikko valo viistää pimeydessä edessäsi epävakaasti heiluen. Jäätävän kylmä tuuli puhaltaa sivulta niin että on hankala pysyä väsymykseltä pystyssä. Räkä valuu poskella mutta siitä ei enää jaksa välittää. Ylös katsoessa ei osaa sanoa mitkä kaukana näkyvistä valoista ovat otsalamppuja ja mitkä tähtiä. Huomaat, että jalat edessäsi pysähtyvät ja haparoivat istumaan kivelle jyrkässä rinteessä. Melkein kiljaiset riemusta sillä on jälleen muutaman minuutin tauon vuoro. Olet luvannut itsellesi että nyt voit vihdoin laittaa kuulokkeet korviin ja aloittaa musiikin kuuntelun. Edellinen tunti ilman musiikkia oli jo rankkaa työtä. Sormet jäätyvät heti kun otat ne pois hanskoista mutta on syötävä jotain eikä ipod toimi hanskakäsin. Korvissa pauhaava Nopsajalan superperjantai ja hetki sitten nautittu energiapatukka keventävät taas askelta ja väsymyksestä ja kylmyydestä huolimatta mukaan mahtuu myös muutama tanssiaskel. Edessä on vielä monta tuntia jyrkkää nousua, mutta mieli on vakaasti päättänyt päästä perille.
Päättäväinen vuoriliipeilijä äidin kutomissa villasukissa!
Kuvaamastani tilanteesta ei heti ensimmäisenä tule mieleen afrikka. Afrikassa tuo kaikki kuitenkin tapahtui, Kilimanjaron huipulla summit päivänä. Kilimanjarolle kiipeäminen oli kyllä yksi parhaita päätöksiä mitä olen tehnyt. Se oli kallis reissu, mutta oli kyllä jokaisen pennin arvoinen. Olin myös äärimmäisen onnekas ryhmämme suhteen. Erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, mutta yhteinen sävel löytyi heti ensimmäisenä päivänä. Kauniiden maisemien vaihtuessa tunnista toiseen juttua ja naurua riitti. Puustojen vähentyessä ja maisemien kivettyessä ihmiset vapautuivat entisestään ja matkaamme siivitti arvoitukset ja vitsit kerta toisensa jälkeen. Vaellusten väleissä ja jälkeen nautimme toistemme seurasta ja hyvästä ruuasta isossa ruokateltassa. Meillä oli onnea myös oppaidemme, kantajiemme ja kokkiemme suhteen. Joka aamu sai herätä hymyilevien kasvojen keskeltä ja nauttia hyvistä keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa.
Ryhmä ennen vaelluksen aloitusta.
Jälleen kerran on sanottava, että kokonaisuudessaan kokemaani on vaikea kuvailla. Olin vuorella hurjan onnellinen. Päivittäin vaelsimme noin 3-6 tuntia päivästä riippuen. Maisemat olivat uskomattoman kauniita ja kevyt ilma teki pään kevyen tuntuiseksi. Kikatutti vielä normaaliakin enemmän 🙂 Koin myös valtavan suuria onnen tunteita, sellaisia että tuntuu että räjähtää sisältä päin kun on niin hyvä olla. Liekö ollut vähäisen hapen, ihanan seuran vaiko kauniiden maisemien vaikutusta. Minulla oli myös onnea, en kokenut mitään pahoja vuoristosairauden oireita. Kaikki ryhmästäni eivät olleet yhtä onnekkaita ja niinpä päädyinkin hoitamaan useita ryhmämme jäseniä yli 4000m korkeudessa. Kollegoille voin kertoa että niissä korkeuksissa tulee aika mielenkiintoisia tuntemuksia kun hakee juuret kunnolla maahan, hahah!
Tunsin oloni vapaaksi ja hyväksi upean luonnon ympäröivänä. Muistan miettineeni ensimmäisten päivien aikana että näillä oppailla on kyllä maailman paras työ. Rakastan kävelemistä ja kun sen voi tehdä tuollaisissa maisemissa, on se uskomattoman upeaa. Rakastin joka hetkeä pienistä väsymyksistä huolimatta aina summittiin (huippu) asti. Viimeinen päivä ja rutistus oli rankin juttu mitä olen tähän asti tehnyt. Vaelsimme ensin päivällä noin 3h 3930 metrin korkeudesta 4600 metriin base campiin Barafulle. Siellä söimme lounaan, lepäilimme ja söimme aikaisen päivällisen. Päivällisen jälkeen meidän oli tarkoitus nukkua muutama tunti ja sainkin ehkä tunnin nukuttua. Klo 22.30 meidät herätettiin, klo 23 joimme teetä ja söimme keksejä ja 23.45 lähdimme rankkaan nousuun.
Nousu tapahtui tunnin sykleissä, jokaisen tunnin jälkeen pysähdyimme noin 2-5 minuutiksi juomaan vettä, syömään ja hengähtämään. Nousu oli jyrkkää vuoririnnettä ja eteneminen tapahtui siksakkina. Reilun viiden tunnin jälkeen saavuimme pilkkopimeässä Stella Pointtiin 3930m ja siitä oli tiedossa vielä noin tunnin kiipeämäninen hieman tasaisemmalla maastolla Uhuru Peakille. Lähestyessämme Uhuru Peakiä, taivas alkoi punertumaan ja toivotimme auringon ensimmäiset säteet tervetulleiksi Afrikan korkeimmalla pisteellä Uhuru Peakillä 3985m korkeudessa. Oli uskomaton tunne melkein 7 tunnin vaeltamisen jälkeen saapua huipulle, nähdä auringon nousu, huipun jäätiköt, halata ihania ryhmäläisiäni ja ihastella maailman kauneutta. Itselläni oli edessä vielä toisenlainen haaste huipulle päästyäni. Olin lyönyt Mtwarassa vedon, että jos tanssi afrotanssia Kilimanjaron huipulla bikineissä niin yksi tuttavani lahjoittaa keräykseemme 200 dollaria. Siispä hetken maisemia ihailtuani riisuin jäätävässä kylmyydessä lämpimät vaatteeni ja tanssin afrotanssin polka dot bikineissä Afrikan katolla. Oli muuten kylmä!
Kuvia Uhuru Peakiltä
Päivän rankkuus ei kuitenkaan loppunut siihen. Huipulta on nimittäin päästävä myös alas. Alas mentiin hiekkaista rinnettä ja kävelyn sijaan eteneminen muistutti telemark laskettelua. Se oli aivan mielettömän rankkaa sillä jalat olivat tässä vaiheessa jo muutenkin ihan puuroa. Saavuimme takaisin base campiin joskus hieman ennen kymmentä. Nukuimme reilun tunnin, söimme lounaan ja lähdimme laskeutumaan vielä matalammalla sijaitsevaan leiriin. Yhdelle päivälle tuli siis yhteensä noin 15 tuntia vaellusta. On se vaan rankkaa puuhaa tuo vuorikiipeily!
Kuten kerroin jo aikaisemmin, meidän ryhmämme oli aivan mahtava! Sain uusia erittäin läheisiä ystäviä joka puolelta maailmaa. Ryhmämme yhtenäisyyttä kuvaa hyvin se, että löysin laukusta erittäin pinkkiä kynsilakkaa, jolla värjäsimme kaikkien pikkurillin kynnen vaaleanpunaiseksi. myös oppaat, kokit ja läheisimmät apumiehet saivat vaaleanpunaiset kynnet. Tuko pamoja (kaikki yhdessä)! Ryhmässämme oli muutama tansaniassa asuva, amerikkalaisia, saksalainen, sveitsiläinen ja minä ja Mtwaran kämppikseni edustamassa suomea. Laskimme vuorella että ryhmämme puhui yhteensä 15 eri kieltä. Ei hullumpaa! Kiipeilyn jälkeen jäin Arushaan ja vietin aikaa kiipeily porukan kanssa. Tulimme niin hyvin juttuun että päätinpä seurata heitä myös pariin muuhun seikkailuun, mutta niistä kerron vasta seuraavassa blogissani!
Osa vaaleanpunaisita kynsistä. Tuko Pamoja!
