Muistan elävästi monen monta lauantai päivää lapsuudesta. Lauantai oli sauna päivä. Se tarkoitti sitä että saunottiin perheen voimin, syötiin kaikkea hyvää yhdessä (iskä esimerkiksi saattoi tehdä hampurilaisia), äiti putsasi kaikkien korvat topseilla jne. Lauantai oli kaikkien näiden asioiden takia päivä jota aina odotettiin. Siihen kuului muös eräs asia jota me kaikki odotimme suurella innolla. Nimittäin avaraluonto!

Se on mitä luultavimmin suurin yksittäinen kosketuspintani afrikkaan ennen tätä reissua. Se on ehdottomasti yksi syy siihen miksi täällä olen, afrikka on kiehtonut minua pikku tytöstä lähtien. Pelottavat krokotiilit, ihastuttavat virtahevot (jotka ovatkin kuulemma vaarallisia ihmisille?), upeat norsut, leijonat ja kaikki muut veivät sydämeni jo kauan sitten. Muistan myös nähneeni televisiosta monia erilaisia dokumentteja afrikkalaisista heimoista, heidän arkielämästään, sadetansseistaan yms. Jokainen länsimainen ihminen on tainnut television, lehtijuttujen ja kuulopuheiden perusteella luoda jonkinlaisen mielikuvan afrikasta.

Omaa mielikuvaani olen joutunut muokkailemaan jo paljon. Ainakin eteläinen Tansania on imenyt vaikutteita monista muista kulttuureista. Suurin osa tuotteista tulee kiinasta (ja hajoaa käsiin heti oston jälkeen), televisio huutaa kaiken päivää tuoden erilaisia amerikkalaisia vaikutteita jokaisen kotiin. Olen suoraan sanoen tietyiltä osin ollut hieman harmistunut siitä että ihan perinteistä afrikkalaista kulttuuria olemme päässeet kokemaan aika vähän. Onneksi tähän asiaan tuli suuri parannus edellisen viikonlopun aikana.

Se pieni pikku tyttö joka liimautui televisioruutua vasten afrikkalaisista heimoperinteistä kertovan ohjelman ajaksi nousi pintaan ja sydämeni täyttyi uskomattomalla riemulla kun vietin koko viime viikonlopun Makuya festivaaleilla Mtwarassa. Kyseessä oli koko lauantain ja sunnuntain kestävä festivaali johon osallistuivat Mtwaran seudun kylien eri heimot esittämällä omia perinteisiä heimotanssejaan paikallisella stadionilla. Sitä upeutta ei voi mitenkään sanoin tai kuvin kuvailla, siellä ihan oikeasti piti olla läsnä! Sain viikonlopusta niin paljon riemua että sitä riittää kyllä vielä pitkään ja tulen muistamaan viikonlopun lopun ikääni.
Leena katsomossa

Tästä kuvasta ehkä jonkinverran kuvastuu se onni ja ilo mitä nuo tanssijat sai aikaiseksi.

Ensimmäinen tanssiryhmä joka tosissaan herätti minussa kunnioitusta ja suuria tunteita, oli noin 10 hengen ryhmä, jossa nuorin tanssijoista oli 4 vuotias ja vanhin vanha babu (isoisä). Kun ryhmä saapui lavalla heinälannevaatteissaan, aloittivat vaatimattomalla poljennalla rytmikkäästi rummuttajien tahdissa ja räjäyttivät koko yleisön kiihdyttämällä tahdin yhdessä silmänräpäyksessä mielettömän vauhdikkaaksi monimutkaiseksi askel ja pyörähdyskuvioksi, oli sydämeni myyty. Kyyneleet eivät olleet kaukana, sen verran suurista tunnelatauksista oli kyse.
Tanssi mustat paidat

Edellisessä tekstissä mainittu tanssiryhmä.

Viikonlopun aikana tuli ihmeteltyä paikallisten naisten lantionliikkeitä (ihan oikeasti, miten se peppu voi keikkua sillä tavalla ihan normaalin askelluksen aikana???), paikallisten rummuttajien kykyjä, hiestä kiiltävien tanssijoiden kestävyyttä ja tansseihin liittyvien hahmoasujen kekseliäisyyttä. Hurmioitunutta mielentilaa lisäsi polttavan kuuma aurinko, paikallisten ihmisten väenpaljous, pöllyävä hiekka sekä paikalliset kaupustelijat jotka myivät leipomuksia kaikkien ihmisten keskellä. Taisin jossain vaiheessa todeta että voisin kevyesti viettää päiväkausia tuollaisessa tunnelmassa ja tuollaisen rytmiikan ja musiikin ympäröimänä kaipaamatta mitään muuta
naiset kaislahameissa

 

Miehet ruskeissa asuissa

 

Hedelmätorilla

Tauolla hedelmäostoksilla paikallisella torilla.

Minulla oli viikonlopun aikana myös toinen lempiryhmä. Heillä oli upeat kaislahameet, joiden alareuna oli maalattu violetiksi. Heidän kasvoihinsa oli maalattu valkoista ja heillä oli sulkia imitoivat päähineet ja heidän liikkeensä olivat hyvin lintumaisia monessa eri tanssin kohdassa. Tähän ryhmään kuului nuoria miehiä ja nuoria poikia. Heidän tanssiliikkeensä olivat aivan uskomattomia! Voih, pääsisipä tuollaisia asioita seuraamaan joka päivä!
Violetitkaislat 1

 

violetit kaislat 2

Tässä kuvassa yksi lempi ryhmistäni.

Tapasin tapahtumassa myös erittäin ujon Mtwaralais tytön, Fatuman. Hän istui minun ja ystäväni Kelvinin välissä. Hän ei juuri uskaltanut mitään jutella, mutta kun Kelvin jutteli hänen kanssaan tarpeeksi sinnikkäästi koulunkäynnistä yms, selvisi ettei tytön isoäidillä ollut varaa maksaa hänen seuraavan vuoden koulumaksua. Kysyin Kelviniltä kuinka paljon maksu on ja hän kertoi sen olevan noin 10000 shillinkiä eli n 5 e. Siispä sovimme että menisimme seuraavana maanantaina Kelvinin kanssa juttelemaan koulun rehtorin kanssa. Maanantai aamuna menimme klo 8 rehtorin puheille ja lyhyen jutustelun jälkeen maksoin Fatuman 12000 shillingin koulumaksun. Sen avulla hän saa osallistua ensi vuonna kaikille koulun järjestämille tunneille. Pieni raha minulle, mutta joillekin paikallisille mielettömän suuri summa rahaa säästettäväksi.

Olen niin onnellinen kun pääsin osaksi tuollaista tapahtumaa. Pääsin askeleen lähemmäksi afrikan historiaa joka on edelleen läsnä ja toimii tietyissä osissa afrikkaa. Olen vaikuttunut ja toivon pääseväni näkemään vastaavanlaisia asioita vielä lisää täällä ollessani. Nyt olenkin tässä viime päivät tehnyt matkajärjestelyitä tulevia safareita ja sansibarin lomaa varten. Silloin tulee sitten luultavasti koettua se avaraluonto aspekti! En malta odottaa että saan rakkaat veljeni, Marian ja isän tänne niitä kanssani kokemaan. Lisäksi tiedossa on töistä kahden viikon reissu liikunnanopettaja/tutor seminaariin pohjois tansaniaan Tangan alueelle ja parin päivän reissu pieneen lähikylään liikuntatapahtumaa järjestämään. Paljon on siis tekemistä, näkemistä ja kokemista. Sitten koittaakin joululoma, ja saan ystäviä ja perhettä tänne jakamaan näitä iloja kanssani. Nyt on tosi onnellinen olo.

Leave a Reply