Afrikka

Tämä blogi kertoo ensimmäisestä matkastani afrikkaan, 8 kuukauden vapaaehtoistyöstä Tansaniassa. Kohteenani on Etelän vapaaehtoisohjelmien tukema Sports Development Aid järjestö Etelä-Tansaniassa, jonka tarkoituksena on liikunnan kautta lisätä lasten kiinnostusta koulunkäyntiin. Blogissa haluan kertoa miten afrikan aurinko ja ihmiset vaikuttavat tähän 26 vuotiaaseen nuoreen naiseen.

Uusia kokemuksia ja urheilun iloa

 

Pieni huone on suorastaan kylmä voimakkaasti puhaltavan ilmastoinnin takia. Seinät on pehmustettu vihreällä pehmeällä materiaalilla ja huone vaikuttaa pieneltä viidelle naiselle. Kaksi tansanialais naista edessäni puhuvat omaan mikkiinsä tottuneesti kiswahilia, toisella on päässään suuret kuulokkeet. Istun työkavereideni Salomen ja Thean keskellä yrittäen ymmärtää mahdollisimman paljon ympärilläni käytävästä keskustelusta.

Afrikan huipulla tähtien syleilemänä

 

Otsalampun heikko valo viistää pimeydessä edessäsi epävakaasti heiluen. Jäätävän kylmä tuuli puhaltaa sivulta niin että on hankala pysyä väsymykseltä pystyssä. Räkä valuu poskella mutta siitä ei enää jaksa välittää. Ylös katsoessa ei osaa sanoa mitkä kaukana näkyvistä valoista ovat otsalamppuja ja mitkä tähtiä. Huomaat, että jalat edessäsi pysähtyvät ja haparoivat istumaan kivelle jyrkässä rinteessä. Melkein kiljaiset riemusta sillä on jälleen muutaman minuutin tauon vuoro. Olet luvannut itsellesi että nyt voit vihdoin laittaa kuulokkeet korviin ja aloittaa musiikin kuuntelun. Edellinen tunti ilman musiikkia oli jo rankkaa työtä. Sormet jäätyvät heti kun otat ne pois hanskoista mutta on syötävä jotain eikä ipod toimi hanskakäsin. Korvissa pauhaava Nopsajalan superperjantai ja hetki sitten nautittu energiapatukka keventävät taas askelta ja väsymyksestä ja kylmyydestä huolimatta mukaan mahtuu myös muutama tanssiaskel. Edessä on vielä monta tuntia jyrkkää nousua, mutta mieli on vakaasti päättänyt päästä perille.

Joka kerta on kuin katsoisi ihmeen tapahtumista

"Tavallaan kaikki täällä tapahtuu ensimmäistä kertaa. Se miten linnut lentävät, pilvet liikkuvat, aurinko nousee. Joka kerta on kuin katsoisi ihmeen tapahtumista. Siihen ei totu ikinä. Se on aina uutta." Francesca Marciano kirjassaan Afrikan Taivas.

Tansania ja valkoihoiset ja ikuisuus kysymys onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä

Tansaniassa on monia asioita jotka ihmetyttävät minua päivittäin. Pääsen työni puolesta ja paikallisessa perheessä asuessani näkemään paikallisten ihmisten elämää. Toisaalta olen myös ystävystynyt täällä asuvien valkoihoisten kanssa ja me vietämme heidän kanssaan myös paljon aikaa, erityisesti viikonloppuisin. Arjessani yhdistyy siis kaksi täysin erilaista maailmaa ja se on välillä hyvin hämmentävää.

Kilimanjarolle kiipeäminen osana hyväntekeväisyys tempausta

 

Climbing Kilimanjaro For a Cause - Kilimanjarolle kiipeäminen osana hyväntekeväisyys tempausta
 
Hei kaikki! Ensi kuun 12.-19. päivä kiipeän Kilimanjarolle (5895m) osana hyväntekeväisyys tempausta. Keräämme osana kiipeämishaastetta rahaa paikallisten koulujen kouluvälineisiin, liikuntavarusteisiin ja taidevälineisiin, sekä tyttöjen asuntolaan. Alla englannin kieliset selitykset siitä mihin rahat tarkalleen ottaen menevät. Jos joku kaipaa suomennosta, laittakaa mulle sähköpostia niin suomennan mielelläni.
 
Alimpana löydätte linkin jonka kautta voitte tehdä lahjoituksen turvallisesti paypallin kautta. Nyt olisi hyvä mahdollisuus tehdä lahjoitus, joka varmasti menee perille! Yksi kiipeäjistämme on henkilökohtaisesti valinnut kyseiset koulut viimeisen 6kk aikana kierrellessään eri pohjois-tansanian kouluja. Tavoitteena on kerätä 3000 dollaria. Pienelläkin lahjoituksella saadaan täällä paljon aikaan!
 
 
Where your donations will go:
1. Augustine Perfect Secondary School: 120 students. Since 2009, the school has been building a dormitory for girls. The building is half finished and currently houses 12 girls, some of them Maasai. Why the need for a girls’ dormitory? Enrollment of girls in Tanzanian secondary schools is horrendously low compared to boys because they are expected to help in the home and/or are subjected to sexual harassment and often times forced to marry the man who has violated them (a recent study by UNICEF showed that by age 18, one out of three girls in Tanzania had been subjected to sexual harassment in one form or another). The dormitory will allow the girls to live on campus, focus on their studies and complete their secondary education.
Related Article: March 14 issue of the BBC Mobile News Africa: ‘Tanzania girls risk rape for an education’
Fundraising For: Completion of the girls’ dormitory.

2. Maji Moto Primary School: 350 students, 9 classrooms, 8 teachers. 1 text book per 5 children (used over so many years that the binding is hand-sewn by thread to keep the pages together). 2 Footballs made of plastic bags are used during recreational time. There is a great need for sports equipment. A football is a luxury to these kids.
Fees: 35,000Tshs ($22) per year. Breakdown of fees: 800Tshs ($0.5) for electricity; 500Tshs ($0.31) for water; 3500Tshs ($2) for the cook and 27,000Tshs ($17) for a bag of maize since the main meal of the day is had at school; 3200Tshs ($2) miscellaneous).
Fundraising For: Textbooks, Footballs, Goal Posts, Art Supplies for an Arts & Crafts day (they’ve never had art supplies)!
Football Field

Thank You Team (they’re in for 7 days of tough work) and Thank You All for supporting us through your donations.
**********************************
Kili Team:
Elan Assouline- NYC
Stephanie Wu- NYC
Andrew Manion- NYC
Taina Nystrom- Finland

Leena Suojanen- Finland

Catherine Reymond- Switzerland
Henric Schmidt- Germany
Sarah Jacobson- Tanzania/USA
Roshni Lodhia- Tanzania
Alpha Malinda- Our Tour Guide (Karanga-adventure.com)
*****************************
PLEASE DONATE! Any amount you donate will go a long way!
FUNDRAISING GOAL: $3000

You can donate securely using paypal or your debit/credit card:

https://www.paypal.com/cgi-bin/webscr?cmd=_s-xclick&hosted_button_id=M2YS7WQ94R8LL

Jellonan pentuja ja nahan luomista

No nyt onkin vierähtänyt pitkä aika edellisestä blogi kirjoituksesta ja voi kyllä sanoa että paljon on ehtinyt tapahtua, hahah! Osa paikallisista kavereistani luuli että olen lähtenyt takaisin suomeen kun mua ei ole näkynyt. Ennen joulua lähdin Mtwarasta kohti Dar Es Salaamia vastaanottamaan ystäväni Jennan ja Laurin kanssani joulun viettoon. Matkustin Dar Es Salaamiin bussilla, joka kestää yleensä noin 10 tuntia. Ajettuamme 5 tuntia, bussi hajosi. Ensin meille tiedotettiin että meille lähetetään toinen bussi Dar Es Salaamista hakemaan meitä ja että sillä kestää noin 4 tuntia tulla paikalle. Varjossa 33 astetta lämmintä enkä kuullut valituksen sanaa kenenkään suusta. Kiireisimmät kiipesivät muiden bussien kyytiin, muut istahtivat puun alle varjoon, ostivat banaaneja ja nauttivat toistensa seurasta. Kuuden tunnin jälkeen totesimme että jaahas, bussia ei ilmeisesti ole tulossa sillä oman bussimme moottorin kimpussa oli noin kymmenen miestä. :D

Mitkä ovat onnen avaimet?

 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös Mwanzan seminaari Butimban teachers training collegessa. Olipahan mahtavat kaksi viikkoa. Joka päivään kuului uuden oppimista, sosiaalista kanssa käymistä, muutama tunti urheilua, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa sekä osteopatiaa! Pääsin hoitamaan joka päivä suunnilleen niin paljon kuin vain tauoilta ehdin ja jaksoin. Voi miten ihanaa se olikaan pitkästä aikaa. En edes tajunnut miten paljon olen sitä täällä kaivannut. Ja miten ihanaa oli saada palautetta kaikilta hoidetuilta. Hahahha, jos suostuisin jäämään tänne vapaaehtoisuuden jälkeen, olisi minulle jo tiedossa ilmaista maata praktiikkaani varten, vuohi joka tuottaa maitoa, manageri sekä assistentti. Ihan hyvin muutaman viikon tuttavuuden jälkeen. Tunsin itseni niin tervetulleeksi Butimban opettajien porukkaan että tuntui kuin olisin ollut kotona. Nyt minulla on sitten uusia ystäviä 12 collegessa ympäri Tansaniaa. Taitaa tulla kiireinen loppuaika täällä kun pitää vierailla joka paikassa :)

Loputon määrä inhimillisyyttä kivikaupungissa.

Mahtavaa! Viime viikon sunnuntaina alkoi matka kohti pohjois-tansaniaa, Mwanzan kaupunkia. Ensin nautimme työkavereideni, kolmen ihanan naisen, Doran, Thean ja Salomen kanssa 9 tunnin bussimatkan pääkaupunkiin Dar Es Salaamiin (matkaa on 580 kilometriä, mutta tiet eivät ole ihan samassa kunnossa kuin suomessa). Matka oli erittäin miellyttävä kokonaisuus. Bussissa ei ollut liian kuuma, tiet olivat suht hyvässä kunnossa ja koko matkan ajan tv-ruudulla pyöri paikallista musiikkia, bongo flavoria. 10 minuutin paussin aikana käytiin vessassa ja teho shoppailtiin itsellemme maittava brunssi johon kuului lihaa, ranskalaisia ja pari kitumbua (vähän munkkeja muistuttavia rasvassa uppopaistettuja riisipalleroita jotka on tosi herkullisia!).

Jätekasoja ja lisää paratiisin paloja

 

Tällä maalla on kyllä mielenkiintoinen vaikutus, ainakin minuun. Täällä mikään ei ole kovin tarkkaa. Jo se kertoo paljon että täällä on todella monta eri tapaa sanoa 'no problem' mm. 'hamna shida, hakuna matata, hakuna matatiso' ja lukemattomia muita. Asiat tapahtuu jos tapahtuu ja ketään ei haittaa vaikkei suunnitelmat (joita on yleensäkin ottaen hyvin vähän) toteudukaan. Veikkaisin että se on myös yksi tämän maan ongelmista. Miten voidaan mennä eteenpäin ja kehittyä jos ei ole suunnitelmia tai kiinnostusta tulevaisuudesta?

Avaraa luontoa odotellessa

Muistan elävästi monen monta lauantai päivää lapsuudesta. Lauantai oli sauna päivä. Se tarkoitti sitä että saunottiin perheen voimin, syötiin kaikkea hyvää yhdessä (iskä esimerkiksi saattoi tehdä hampurilaisia), äiti putsasi kaikkien korvat topseilla jne. Lauantai oli kaikkien näiden asioiden takia päivä jota aina odotettiin. Siihen kuului muös eräs asia jota me kaikki odotimme suurella innolla. Nimittäin avaraluonto!

Ajanvaraus Helsinki

Helsingistä voi varata aikoja.

Numerosta 050 561 2007

Helsingin nettiajanvaraus tästä.