Yleinen

Colitis Ulcerosa – Toisenlainen tarina suolistosairaudesta paranemisesta

By 14.4.2018 2 Comments

“Kyllä sun kannattaa mennä vielä parasiitteihin erikoistuneelle lääkärille. Minä kun tiedän parasiiteista yhtä paljon kun sika tietää tuulimyllyistä.” Kun oma lääkäri-äiti käski kiireisesti erikoislääkärin vastaanotolle, ei auttanut tytön kuin totella. Kiireisen elämäntyylini takia päädyin lääkäriin kotikaupunkini ulkopuolelle ja ensimmäinen lääkäri kohtaaminen oli positivinen vaikka se johtikin jatkotutkimuksiin.

Tämä on henkilökohtainen tarinani autoimmuunisairaudesta ja sen paranemisprosessista. Uskon että muutkin voivat hyötyä kokemuksistani.

Elettiin kevättä 2014. Olin palannut vuotta aikaisemmin Afrikasta vapaaehtoistyöstä ja elin kiireistä elämää. Tasapainottelin työn, maisterintutkinnon ja henkilökohtaisen elämän välillä. Koin väsymystä, mutta se tuntui loogiselta. Olivathan kaikki päiväni hyvin täysiä työn puolesta ja monet viikonloput kuluivat koulutuksissa kotosuomessa ja Göteborgissa osteopatian maisterintutkintoa suorittaen. Kevään aikana sitten alkoivat huolestuttavat oireet kun suolestani alkoi vuotaa verta. Rakas äitini on siis lääkäri, ja kun kerroin hänelle oireistani, hän määräsi minut heti gastroenterologian erikoislääkärille. Siitä alkoikin pitkä tie.

Ensimmäinen kohtaamiseni gastroenterologian erikoislääkärin kanssa oli hyvä. Hän oli upea persoona, tutkimus asiallista ja kommentit keventäviä. Heitettiin vitsiä sioista ja tuulimyllyistä ja sain alennusta “kun ollaan ikäänkuin samalla alalla”. Hän myös määräsi minut puolikiireisesti colonoskopiaan eli paksusuolen tähystykseen. Omista kiireistä johtuen päädyin kyseiseen tutkimukseen ja tarkempiin verikokeisiin syksyllä 2014. Verikokeiden ja colonoskopian koepalojen perusteella sain diagnoosin Colitis Ulcerosa. Minulle selitettiin kyseessä olevan autoimmuuni suolistosairaus jossa paksusuoleni oli hyökännyt itse itseään vastaan ja oli kauttaaltaan tulehtunut ja haavainen. Suoliston tulehdusarvo (kalprotektiini) oli erittäin korkea (n.2000 kun sen tulisi olla alle 100) ja lääkärit olivat sitä mieltä, että immunosupressiivi (omaa puolustusjärjestelmääni laskeva) lääke on ainoa vaihtoehto. Kyselin lääkkeen vaikutuksista ja siitä miten sen lopettaminen onnistuisi oireiden helpotettua. Minulle kerrottiin että lääkkeen lopettamista ei suositella, sillä oireet saattavat hyökätä entistä kovempina jos lääke lopetetaan. Tämä ei sopinut ollenkaan osteopatiasta oppimaani tapaan ymmärtää terveys ja elimistön kokonaisuus. Jos koko immuniteettini vaikutusta laskettaisiin lääkkeellä jotta se ei hyökkäisi omaa kehoani vastaan, mitä tapahtuisi samalla sen reaktioille elimistöäni uhkaavia ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan?

Lähdin etsimään ratkaisua muulta ja otin yhteyttä Helsingin antioksidanttiklinikkaan. Halusin päästä funktionaalisen lääkärin vastaanotolle, jotta voitaisiin selkeämmin selvittää miksi elimistöni oli reagoinut sillä tavalla. Halusin selvittää olisiko keinoa ymmärtää mikä tilanteeni oli aiheuttanut ja miten omaa terveyttäni voitaisiin tukea niin että kehoni pääsisi itse hoitamaan itseään, osteopatian periaatteiden mukaisesti. Sain puhuttua ajan itselleni kahden viikon päähän, sillä tilanne oli osaltani kriittinen koska lääkitys olisi käytännössä pitänyt aloittaa heti. Etsin myös paljon tietoa internetistä autoimmuunisairauksista ja törmäsin autoimmuunipaleo-ruokavalioon jota aloin noudattamaan välittömästi. Ruokavalioon kuului maidottomuus, viljattomuus sekä tiettyjen muiden tulehdusta elimistössä aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen. Näihin kuului mm. kananmunat, koisokasvit (peruna, tomaatti, paprika) ja palkokasvit (linssit ym.) ja sokeri. (lisää tietoa autoimmuunisairauksista lääkäri Olli Sovijärven kirjoittamana: http://www.helsinkipaleo.com/2012/12/06/autoimmuunisairaudet-ja-patofysiologiset-mekanismit/).

Aloitin autoimmuunipaleo ruokavalion noudattamisen välittömästi. Kolme viikkoa uuden ruokavalion aloittamisen jälkeen kävin kontrolli-verikokeissa yleisellä puolella ja kalprotektiiniarvoni oli tippunut 2000:sta 50:n. Se oli siis palautunut normaaliin. Kolme viikkoa aiemmin asiaan erikoistunut lääkäri oli sanonut minulle “jotkut saavat apua oireisiin ruokavaliosta mutta itse tulehdukselle se ei tule tekemään yhtään mitään”. Soittaessaan uusista kalprotektiiniarvoistani lääkäri vastasi “Aloitit siis sittenkin lääkityksen”. Kerroin että tämä ei ollut tilanne, vaan olin vaihtanut täysin ruokavalioni. Tässä vaiheessa lääkäri epäili väärää diagnoosia, kunnes muisti itse tehneensä sekä tutkimiset että diagnosoinnin ja totesi, että kyseessä oli ollut hyvin selvä tapaus.

Pääsin myös funktionaalisen lääkärin hoitoon antioksidanttiklinikalla. Tapa jolla minut otettiin täällä vastaan oli uskomaton. Lääkärillä oli minulle aika, hän kuunteli ja oli empaattinen. Hän kohtasi minut juuri sinä ihmisenä joka olin. Olen hänelle siitä edelleen todella kiitollinen. Tunsin uskomatonta huojennusta, kun kertoessani tapauksestani ja mahdollisesta diagnoosistani, lääkäri totesi “Diagnoosi on hyvin todennäköisesti täysin oikea, mutta jostainhan se autoimmuunireaktiokin johtuu.” Tämä oli juuri se mitä olin itsekin asiasta ajatellut! Kehoni epätasapainoon täytyi olla syy. Ja kun asiaa tutkittiin syvemmin, niitä syitä totisesti löytyi. Kehostani löytyi useita kroonisia tulehduksia (keuhkoista) ja useampi parasiitti suolistosta. Lisäksi erittäin iso osa elimistöni vitamiineista, mineraaleista ja antioksidanteista olivat pahasti epätasapainossa. Sain reseptit isoon määrään erilaisia ravintovalmisteita ja ohjeen jatkaa samalla ruokavaliolla, se kun oli jo hyväksi todettu.

Samanaikaisesti kävin joka toinen viikko kollegoillani hoidossa. Omaa immuniteettiäni vahvistettiin muun muassa tasapainottamalla hermostoani, aktivoimalla imunestekiertoa, hoitamalla vatsakalvojen aluetta (tämä tapahtui ennen kuin isovatsapaita oli merkitty uudeksi elimeksi lääketieteellisesti, tämän rakenteen tärkeydestä on puhuttu osteopatiassa jo 1800-luvun lopulta lähtien osteopatian perustajan Andrew Taylor Stillin toimesta).

Ymmärsin että koko kehoni oli tulehtuneessa, stressaantuneessa tilassa. Siispä tein kaikkeni vähentääkseni kehooni ja mieleeni kohdistuvaa stressiä. Vähensin kuluttavaa rankkaa liikuntaa, vaihdoin ne kävelyihin ja meditaatioihin metsässä ja merenrannalla. Poistin kaikki mahdolliset aikataulutukset elämästäni. Rakkaat ystäväni pitivät minusta uskomattoman hyvää huolta. He kutsuivat minua syömään kun en itse jaksanut laittaa ruokaa. He leipoivat minulle omat kakut yhteisiin juhliin jotta minun ei tarvitsisi poiketa ruokavaliostani. Olen heille ikuisesti kiitollisuuden velassa.

Noudatin ohjeita sekä määrättyjä vitamiineja, että ruokavaliota koskien hyvin tarkasti. 9kk kuluttua kaikki suolisto-oireet olivat kadonneet! Vuosi alkuperäisen diagnoosin jälkeen suoritettiin uusi kolonoskopia, jossa suolistoni todettiin täysin terveeksi. Kunnallinen lääkäri totesi taudin kulkuni olevan erikoisin mihin hän oli törmännyt koko uransa aikana. Parantumaton sairaus kun oli parantunut. Sairauden kulkuun kuuluu pahenemis ja helpottamisvaiheet, mutta silti lääkäri totesi että voin mennä kontrolliin 10 vuoden kuluttua ellei muita oireita ilmene.

Olen tämän kokemukseni jälkeen todennut että monet ruoka-aineet joita käytin ennen säännöllisesti eivät oikeasti sovi minulle. Näitä on mm. viljat, maitotuotteet ja sokeri. Välttelen näitä pääosin ruokavaliossani olematta kuitenkaan kovin tiukka, sillä elimistöni voi nyt niin hyvin että pienet altistukset eivät haittaa sen kokonaisvointia. Kuuntelen kehoani ja jos huomaan epätasapainoa, menen osteopaattiselle kollegalleni tai oman funktionaalisen lääkärini vastaanotolle ja kuuntelen heidän ohjeitaan tasapainon takaisin saavuttamiseksi. Vakavista suolisto oireista en ole kuitenkaan joutunut kärsimään ensimmäisen tiukan hoitojakson jälkeen. Olen terveempi, energisempi ja paremmin voiva kuin koskaan aiemmin. Miten ihanaa!

2 Comments

  • Minna sanoo:

    Voi että, olen miettinytkin/punninnut mennäkö osteopaatille vai ei, kun on tämä sama cu ja tulehdus nostanut päätään. Olen käynyt aiemmin osteopaatilla, mutta aivan eri vaivaan. Olen miettinyt oliko osteopaatilla vaikutus kehon rauhoittumiseen, suoliston rauhoittumiseen, stressin purkamiseen ym ym. Että siitäkö voisi olla hyötyä.

    • Leena sanoo:

      Hei!

      Osteopatia on hyvä tuki muulle hoidolle kun puhutaan tulehduksellisista sairauksista. Alunperin koko osteopatia on perustettu infektiosairauksien hoitoon. Jos tulet osteopaatin vastaanotolle colitiksen kanssa, tullaan mitä todennäköisimmin hoitamaan suoliston aluetta, imunestekiertoa ja muutenkin tukemaan kehon luontaista immuniteettia jotta se ei enää virheellisesti aiheuttaisi tulehdusta kehossa. En tiedä voiko osteopatia olla koko ratkaisu asiaan, mutta minua se auttoi huomattavasti muiden hoitojen ohella. Kannattaa kuitenkin tarkistaa onko osteopaatti jolle olet menossa perehtynyt näihin asioihin, vaativat hieman jatkokouluttautumista.

Leave a Reply