stäväni kertoi jokin aika sitten tarinan siitä miten hänen siskonsa poika oli reagoinut hänen ostamaan lahjaan. Ystäväni mielestä lahja oli loistava; upea dinosaurus paita. Siskon poika ei kuitenkaan ollut asiasta ihan samaa mieltä. Kun paita paljastui paketista, levisi pojan kasvoille kammoksuva inhotus ja poika totesi ”hyiiiiiiiiii, terrrrävä toorrrrakka!”

Näin kolme viikkoa afrikassa viettäneenä osaan jokseenkin samaistua tuon pienen pojan inhoon. Tähän mennessä olemme löytäneet huoneestamme 7 puoli kuollutta torakkaa ja onpa yksi mädäntynyt yksilö löytynyt pesuvedestämmekin. Muutenkin ötökät (torakat mukaanlukien) ovat täällä suuria ja niitä on kaikkialla. Pienet hämähäkit eivät tunnu enää missään, niitä nyt roikkuu milloin mistäkin. Kun tottuu luutuamaan torakoita pihalle lähes päivittäin ja silloin tällöin heittää scorpionin pihalle hammasmukin ja paperinpalan avulla, ei ihan pienet asiat enää hetkauta. Silti koin melkoisia väristyksiä kun kämppikseni kertoi löytäneensä sängyltään mustia pieniä ”pökäleitä” ja lukeneensa myöhemmin samana päivänä eräästä kirjasta kuvauksen torakan munista. Ja kuvaus sopi kyseisiin pökäleisiin täydellisesti…

 

Koira ja liskot
Naapurin koira seuraamassa liskojen taistelua.

 

Lisko

Toinen liskoista lähempää.

Satuinpa myös tuossa päivänä eräänä ikuistamaan pihalla apinoita kuvatessani kameraani myös vihreän käärmeen! En tiedä miten hyvin se blogissa näkyy, mutta ainakin näette kuvassa apinoita jos ei itse käärmettä näy. Jos kuva näkyy blogissa hyvin, voitte huomata myös että heinikossa oleilevalla vihreällä käärmeellä on suussaan sisilisko! Voisin jopa väittää että allekirjoittaneella kävi melkoinen onni kuvan ajoituksen suhteen. Kun myöhemmin näytin kuvan Hindulle ja Babulle, he selvästi säikähtivät asiaa. Täkäläiset eivät tunnu käärmeistä pitävän ja herra Msalyan mukaan ei ole varmaa tietoa siitä onko kyseiset käärmeet myrkyllisiä vai ei. Ystävissämme apinoissa on siis kaksi puolta. Toisaalta ne kiusankappaleet syövät kaikki pihan herkulliset hedelmät, mutta toisaalta myös ajavat nuo niljakkaat luikertelijat tiehensä.
apina ja kaarme

Apina sähisemässä käärmeelle joka sulautuu hyvin vihreään heinikkoon. Kuvassa käärmeellä on suussaan sisilisko.

 

apinat ja kaarme

Apina ajamassa käärmettä takaa.

Silti edelleen, yksi näistä ötököistä on ylitse muiden. Jo aikaisemmassakin blogissa mainitsemani mbuu. Moskiitto. Ja niiden kantama iänikuinen malaria. Vajaat kolme viikkoa afrikassa ja tietenkin viikonloppu sängynpohjalla malariaa potien oli totisinta totta. Noh, onneksi on olemassa hyvät lääkitykset, mutta eivätpä ne lääkkeet taudin epämiellyttävyyttä poistaneet vaikka onneksi taudin paransivat. En tiedä mitkä oireistani liittyivät suoraan malariaan ja mitkä lääkitykseen. Sen voin kuitenkin kertoa, että ensimmäistä kertaa jouduin turvautumaan perinteiseen ripulijuomaan: 1l vettä, 10tl sokeria, 1tl suolaa. Väsy oli mielettömän kova. Ruoka ei ole koskaan ällöttänyt niinkuin malarian aikana. Lihaskipujakin oli, mutta kaiken kaikkiaan selvisin vähällä kun ei tullut edes korkeaa kuumetta. Malaria iskee eri ihmisiin eri tavoin ja itse pääsin aloittamaan lääkityksen hyvin nopeasti.

 

Baba ja pahkinan myyja
Baba haki kookospähkinämyyjän kotipihaan asti. Baban mielestä kookospähkinä vaikuttaa positiivisesti vaikka mihin. Siispä minunkin piti saada juoda sitä malarian aikana. Hän on useasti käskenyt meidän googlettaa benefits of coconut juice. En ole kyllä vieläkään googlettanut.

Sairasteluissa on se hyvä puoli, että oppii arvostamaan taas entistä enemmän elämän perusasioita. Se, että ruoka maistuu hyvältä ja on nälkä, ovat molemmat mielettömän ihania asioita malariakokemuksen jälkeen. Maanantain aamupala tulee jäämään mulle varmaan ikuisesti mieleen, oli niin ihanaa syödä! 🙂 Muutenkin täällä alkeellisimmissa oloissa eläminen saa arvostamaan pieniä asioita ja täällä oppii ymmärtämään minkälaiset asiat ovat hyvän elämänlaadun edellytyksiä. Monet niistä ovat sellaisia joita me suomalaiset pidämme itsestään selvyyksinä. Erityistä huomiota olen täällä kiinnittänyt puhtauteen. Suomessa kaikki on erittäin kliinistä. Asunnot ja ihmiset ovat kaikki erittäin puhtaita, eikä suomessa edes oikeastaan likaannu kuin kaatumalla pihalla tai esimerkiksi harrastamalla hikiurheilua. Täällä asiat ovat hieman toisin. Punainen hiekka valtaa kaiken. Olohuoneen, makuuhuoneen, vessan, auton, ihohuokoset, paidan alustan, sukat sisältä ja ulkoa, housunlahkeet, suun ja silmät. Ja peseytyminen ja peseminen ei ole ihan yhtä yksinkertaista kun suomessa. Onneksi on tullut vietettyä aikoja perinteisillä suomalaisilla mökeillä, ämpärin ja kannun kanssa peseytymisessäkin voi kehittyä aika tehokkaaksi. Täällä voi periaatteessa peseytyä vaikka 3 kertaa päivässä ja silti voi olla varma että hiekkaa löytyy vaikka mistä!

Ennen malariaan sairastumista pääsin viikolla aloittamaan myös opetuksen TTC:llä (teachers training college). Hyvältä vaikuttaa! Opiskelijat ovat innostuneita ja kiinnostuneita ja opetettavaa riittää. Vähän joudun haastamaan myös itseäni sillä erityisesti fysiologian asioita joudun kertailemaan paljon ja joitain asioita joudun opettelemaan uudelta kantilta, sillä joudun vertailemaan asioita selkeämmin urheilun näkökulmasta. Lisäksi oppilaat esittävät mahtavia kysymyksiä tunneilla. Se lisää motivaatiota valmistautua tunteihin todella hyvin etukäteen. Tässäpä se tarvittu motivaatio kerrata anatomian ja fysiologian asiat juurta jaksain! This is just what I needed.

Aika kuluu täällä nopeasti, mutta silti tuntuu kuin olisimme olleet täällä paljon pidempään kuin kolme viikkoa. Kaipa se johtuu siitä ettei suomessa tule koskaan koettua näin paljon uusia asioita näin lyhyessä ajassa. Paikalliset tervehdykset (joita on todella paljon!) alkavat luonnistua ja sitä kautta kanssakäyminen ihmisten kanssa helpottua. Edelleen on välillä pää pyörällä, mutta kaupunki alkaa tulla tutuksi ja kotipihan puissa hyppivät apinatkaan eivät ihmetytä enää ihan yhtä paljon. Mutta kyllä sitä silti vähän ihmettelee kun kesken liikuntatunnin laumallinen vuohia vaeltaa ohi. Afrikka jaksaa varmasti yllättää toisiin oloihin tottunutta suomen tyttöä vielä pitkään!
tytot

Eläimet ovat erottamaton osa elämää täällä. Ne ovat mukana kaikessa, myös liikuntatuntien terveyskasvatus osiossa kuten kuvasta näkyy.

Leave a Reply