Mango kausi on saapunut kaupunkiin! Tässä on nyt viimeisen viikon ajan tullut kuljettua huulen ympärykset keltaisena ja mieli korkealla, kiitos ihanien mangojen! Olen syönyt keskimäärin 6 mangoa päivässä. Toki tällä hetkellä kypsyvä mangolajike on pienempi kuin se jota yleensä suomessa tarjotaan. Yllättävän suurta tyydytystä tuottaa myös se, että mangon syöntiinhän ei mitään veistä tarvita! Se sujuu ihan käsien ja hampaiden avulla ilman sen kummempia ponnisteluita.

Alkuun oli tekniikassa huomattavissa lievää haparointia, mutta maman opeissa loppuivat pikku hiljaa kotityttömmekin hihittelyt. Hindu tosin naureskelee mulle edelleen mangojen suhteen. Tuputtaa niitä koko ajan lisää ja lisää (on ehkä saattanut huomata että minä hiukkasen niistä mangoista pidän…). Vihjailuista ja elekielestä päätellen hän on myös vakaasti sitä mieltä että kunhan syön riittävästi mangoja niin mustakin saadaan aikaan kunnon pullukka. En kyllä usko mangojen tätä aiheuttavan, mutta ehkäpä sen aiheuttaa kaikki muu ruoka mitä täällä tulee syötyä! 🙂

Mangot tuottavat viihdykettä myös siinä mielessä että apinoita näkee ahkerasti ja pikku lapset kerääntyvät mangopuiden luo ja yrittävät keppien ja kivien avulla saada mangoja alas puista. Veikkaan että suurin osa paikallisista olis melkoisia luonnonlahjakkuuksia pesäpallossa, heittokäsi on todella kohdillaan! Oman pihan banaanien kypsymistä me odotellaan edelleen. Yli kuukausi on jo takana täällä asumista ja kylläpä se silti saa hymyn korville kun käy kypsyvää banaaniterttua omalla pihalla ihailemassa.

 

Leena ja baanaanit

Kotipihan banaanit

Joskus viime vuoden puolella facebookissa kiersi mahtava runo, jonka joku afrikkalais poika oli koulussa kirjoittanut. Lisään sen nyt tähän:

Dear white fella
couple of things you should know

When i born,i black
When i grownup,i black
when i go in sun,i black
when i sacred,i black
when i sick,i black
and
when i die,i still black

and you white fella

when you born,you pink
when you grownup,you white
when you go in sun,you red
when you cold,you blue
when you scared,you yellow
when you sick,you green
when you die,you grey

and you calling me coloured….?

Runo ei voisi enempää pitää paikkaansa! Hihih. Itse olen ainakin ollut täällä milloin minkäkin värinen. 50:stä aurinkorasvasta huolimatta olen palanut pari kertaa (tietenkin hurmaavasti nenästä ja otsasta! Lisäksi koska tämä on osittain muslimi maa, täällä ei voi kulkea ihan missä tahansa vaatetuksessa. Saamaani rusketusta ei siis voi ihan tasaiseksi kutsua. Perinteinen tansanialainen vaatetus peittää sekä polvet että olkapäät. Tämäkin on tosin muuttumassa ja paikallisillakin näkee jo usein olkapäät paljastavia asuja. Täytyy sanoa että se on onni! En ole koskaan elämässäni ruskettunut ja nyt kun olosuhteet vihdoin tämän ihmeellisen ilmiön minussakin aiheuttavat niin ah miten ihanaa olisi saada muutaman vuoden kestävät t-paita rajat. Joka tapauksessa musta tulee täällä kyllä kirjava. Narutoppeja ei voi käyttää niin hyvät rajat on joka tapauksessa yläkropassa (lisäksi esimerkiksi kämmenet ovat ihan ruskeat ja sormet valkoiset kun ajellaan täällä koko ajan pyörällä…). Ja jalat pysyy pääosin valkoisena. Rannoillakaan täällä ei nimittäin voi bikineissä maata.

Heheh, ehkäpä tämä ihonvärini vaihteleva kirjavuus vähän tasaa sitä värittömyyttä mitä täällä paikallisten seassa koen. Tylsät länsimaiset (kuumuuden takia vielä vaaleat) vaatekertani eivät koskaan pysty kilpailemaan paikallisten upeiden värikkäiden asujen loiston kanssa. Kenties kaikkien paikallisten (erityisesti lasten) huutama mzungu nimitys pitäisikin kääntää kirjavaihoiseksi valkoihoisen sijaan. Aika monta punaista mzungua olen nimittäin minäkin täällä nähnyt!

 

Hiilen myyjä

Aikaisemmassa blogissa kirjoitin polkupyörällä kuskattavista hurjista tavarakuormista. Tässä hiilenmyyjä tuo meille hiiliä kotiinkuljetuksena. Parhaimmillaan olen nähnyt 5 hiilipussia yhden pyörän tarikalla.

Launtaina meidän pihalla oli coconut harvest. Paikallinen taituri tuli kylältä keräämään kaikki pihan kookospähkinäpuiden kookokset. Voi vitsit, aikamoista touhua! Miehellä meni noin minuutti siihen että hän kiipesi latvaan asti ja siellä taituroi jonkun aikaa leikellen kaikki kookospähkinät alas. Sen jälkeen hän perkasi kaikki noin 100 kookospähkinää teroitetun maahan lyödyn puukepin avulla. Kookospähkinät eivät nimittäin puissa kasvaessaan näitä niiltä karvaisilta palleroilta mitä me oleme suomessa tottuneet näkemään. Niissä on päällä melkoinen suojakerros ennen kovaa kuorta jonka sisältä herkullinen mehu lopulta löytyy. En muuten ole vieläkään googlettanut benefits of coconut juice kuten meidän baba on moneen kertaan käskenyt 😀

Kookosten keräystä

 

Kookosten keräystä

Kookosten halkimista

Hehehheee, sen jälkeen kun kookospähkinä herra oli saanut työnsä päätökseen, pyysimme häneltä mahdollisuutta päästä kokeilemaan kiipeämistä. Kunhan hän naurultaan kykeni, hän neuvoi meitä yhden puun luona. Hahahhaa! Meillä oli vähintään yhtä hauskaa kuin hänellä! Siitä ei nimittäin tullut yhtään mitään. Jestas miten vaikeaa se oli. Kunnioitus miestä kohtaan kasvoi entisestään. Tässä taas muutamia kuvia iloksenne.

Leena kiipeämässä
Toivottavasti saatte jonkin käsityksen tilanteen hauskuudesta tämän kuvan perusteella. Ihan oikeasti, pääsin tasan tarkkaan noin korkealle. Seuraavana päivänä aloitin lihaskuntotreenit jalkoihin.

Leave a Reply