Mahtavaa! Viime viikon sunnuntaina alkoi matka kohti pohjois-tansaniaa, Mwanzan kaupunkia. Ensin nautimme työkavereideni, kolmen ihanan naisen, Doran, Thean ja Salomen kanssa 9 tunnin bussimatkan pääkaupunkiin Dar Es Salaamiin (matkaa on 580 kilometriä, mutta tiet eivät ole ihan samassa kunnossa kuin suomessa). Matka oli erittäin miellyttävä kokonaisuus. Bussissa ei ollut liian kuuma, tiet olivat suht hyvässä kunnossa ja koko matkan ajan tv-ruudulla pyöri paikallista musiikkia, bongo flavoria. 10 minuutin paussin aikana käytiin vessassa ja teho shoppailtiin itsellemme maittava brunssi johon kuului lihaa, ranskalaisia ja pari kitumbua (vähän munkkeja muistuttavia rasvassa uppopaistettuja riisipalleroita jotka on tosi herkullisia!).
Vietimme yhden yön Dar Es Salaamissa ja aamulla lensimme 1h 15min Mwanzaan. Koneessa viereeni istui nuori mies joka toimi kyseisen lentoyhtiön kouluttajana ja juttelin hänen kanssaan lähes koko matkan. Niinpä saimme Salomen kanssa (joka lensi ensimmäistä kertaa lentokoneella) extra juomia ja ruokia. Tämä todella on ystävällinen kansa. Jo hotellin aamupalalla tapasimme SDA:n (järjestö jolle teen vapaaehtoistyötä) Lindin kaupungin toimiston väen. Loistavia ihmisiä kaikki! Siispä odotin innolla perille pääsyä ja sitä että pääsen tutustumaan muihinkin seminaariin osallistuviin ihmisiin. Lentokentällä meitä olikin vastassa SDA Singidan toimiston ihmiset ja tunsin itseni niin tervetulleeksi ja ihanien ihmisten ympäröimäksi että tiesin jo tuolloin että tulevista kahdesta viikosta tulee mahtavat!
Mwanzan lentokentän arrival loundge. Matkalaukut ei tule ihan eurooppalaiseen tapaan hihnalla pyörien, mutta kyllä sieltä omat laukut matkaan saatiin.
Enkä tosiaankaan ollut väärässä. Edellisellä viikolla ennen tänne saapumista sain kuulla, että minun pitää täyttää muutaman tunnin tila opettamalla liikunnan opettajille (joita varten seminaari on) jotain mitä haluan opettaa. Aihe sai olla kuulemma mitä tahansa. Niinpä ajattelin kertoa osteopatiasta ja tehdä esimerkki hoidon yms. Noh, kuten monesti afrikassa, asiat eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Hahah. Maanantaina iltapäivällä pomo kertoi että seuraavana aamuna klo 8.30-13 multa odotetaan luentoa anatomiasta ja fysiologiasta. Pari tuntia oli siis tuplaantunut ja aihe vaihtunut! Hihihiii. Mutta näihin tapoihin tottuneena otin asenteen hakuna matata ja lupasin hoitaa homman kotiin. Onneksi mulla oli hyvät valmiit materiaalit Mtwaran TTC:llä opettamisesta. Siispä opetin noin 3,5h anatomiaa ja fysiologiaa ja loppuajan käytin esittelemällä mitä kaikkea observoimalla voi ihmisestä nähdä. Ilmeisesti hoidin homman hyvin sillä loppuviikon mulle on satanut kutsuja opettamaan eri puolille tansaniaa opettajakoulutus collegeihin ja potilaita on riittänyt jonoksi asti! Voi miten mä olen nauttinut. Lisäksi mulle laitettiin pari lisä tuntia opetusta ensi viikon lopulle. Onneksi on hyvin aikaa valmistella tunteja 🙂
Näiden ihmisten ihanuus, ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja hyvä sydämisyys on viimeistään täällä lyönyt mut ällikällä. Kaikki ovat äärimmäisen kunnioittavia, huomaavaisia ja tekevät kaikkensa jotta kaikilla olisi hyvä olla. Esimerkiksi tänään meillä oli lauantain kunniaksi vain aamupäivällä luennot. Siispä luentojen jälkeen kaikki päättivät lähteä kaupunkiin ostoksille ja kiertelemään. Opettaja kollegani Mtwaran TTC:ltä halusi esitellä minulle kaupunkia. Siispä kävelimme pitkin kaupunkia koko iltapäivän. Ja koska olin hoitanut hänen polveaan edellisenä päivänä, olin hänen ”vieraansa” tämän päivän. Se tarkoitti sitä että hän maksoi kaikki hedelmät jotka ostin, kierrätti minua kaikkiin paikkoihin mihin halusin, maksoi ruokani jne. Sitten kun paikallisella torilla törmäsimme seminaarin muihin opettajiin, eräs toinen opettaja jota olin myös hoitanut, halusi ostaa minulle upeat masai sandaalit. Ja kun palasimme kaupungista bussilla, viereeni istui tuntematon nuorimies jonka kanssa juttelin koko matkan englanniksi. Poistuessaan bussista hän vaati saada maksaa minun matkani (ja koska tuollaisen asian kieltäminen täällä on loukkaus, myös suostuin siihen). Siispä vietin iltapäivän ostoksilla kaupungilla käyttämättä penniäkään rahaa. Ihan oikeasti, miten tällaisia ihmisiä voi olla olemassa? Tänään on ollu liikutuksen kyyneleet useamman kerran silmissä kun olen ajatellut näiden ihmisten kaunista inhimillisyyttä.
Osa opettajista urheilukentän edustalla. Taustalla näkyy lähikauppamme.
Myös paikkana Mwanza on aivan uskomaton! Kaupunki Victoria järven rannalla, uskomattomien kivirakennelmien ympäröimänä ja varustettuna ilmastolla mitä voi kutsua vähintäänkin miellyttäväksi. Ei ole liian kuuma, päivän aikana saattaa sataa useampaankin otteeseen, mutta sade on lämmintä ja aurinko kuivattaa minkä sade kastelee. Öisin on viileää joten on ihana nukkua. Rakkaan äidin kutomat villasukatkin ovat tulleet vihdoin käyttöön sillä peittona on pelkkä lakana niin varpaat palelee ilman sukkia. Kaikkialla ympärillä on erilaisia kivi ja kallio rakennelmia, on vihreää ja värien loistoa ja apinoita, vuohia ja erilaisia lintuja on joka puolella.
Kuvia opiston pihalta ja Mwanzan kaupungista.
Seminaarikin on ollut tosi mielenkiintoinen. Luentoja on 8.30-16 ja 16.30 aloitamme aina joka päivälle määritellyn urheilulajin ja urheilemme yhdessä noin 30 hengen ryhmänä parin tunnin ajan. Toissa päivänä pelasimme mm. suomalaista pesäpalloa! Hahahahhaaa. En muista koska mulla olis ollut viimeksi niin hauskaa urheillessa! Aivan mahtavaa. Muutenkin on tosi innostavaa urheilla kun kaikki tehdään ryhmänä ja ihmiset eivät ole tuomitsevia vaan päinvastoin arvostavat tosi paljon jos yrittää vaikkei osaakaan (kuten esimerkiksi minä jalkapallokentällä!).
Vuohi oli ottanut hyvän tähystyspaikan meidän majoitustiloje n vieressä.
Tosi isoja lintuja Victoriajärven rannalla.
Myös luennot ovat olleet sekä mielenkiintoisia, että viihdyttäviä. Olemme opiskelleet ensiapua, tietoa raskauksista, hedelmöityksestä, ympärileikkauksista yms terveyskasvatukseen liittyvistä aiheista. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata keskusteluita tällaisista tärkeistä asioista ja observoida kulttuurin keskusteluun tuomia värejä. Hahahhah, välillä olen meinannut pudota tuolilta kaikista kummallisimpien kysymysten kohdalla ja välillä olen väitellyt faktoista paikallisen lääkärin kanssa. Haluan painottaa, että nämä ihmiset jotka tähän seminaariin osallistuvat, ovat todella älykkäitä ihmisiä (ainakin suurinosa joiden kanssa olen päässyt juttelemaan lähemmin). Mutta kulttuurilliset erot ovat aivan uskomattomia ja uskomukset ja väärät opetukset värittävät keskusteluita välillä käsittämättömiin mittoihin asti. Ehdottomasti omituisin käänne keskusteluissa tapahtui tänään kun puhuimme raskauksista. Eräs opettaja kysyi, miten on mahdollista että joku nainen oli synnyttänyt lapsen joka oli puoliksi lintu ja puoliksi ihminen. Ja tähän toinen opettaja jatkoi kysymyksellä miten on mahdollista että joku toinen nainen oli synnyttänyt hevosen? Äärimmäisen kummallisen tilanteesta teki sen, että lääkäriopettajan vastaus oli ’en pysty selittämään noita tapahtumia, fysiologisesti sen ei pitäisi olla mahdollista’. Mutta hän siis ei missään vaiheessa kieltänyt asiaa. Tässä vaiheessa olin tippua tuolilta, mutta päätin pysyä hiljaa. Kyseessä oli selvästi kulttuurillinen ja uskonnollinen asia, joten oli parempi jättäytyä kyseisestä keskustelusta pois.
Ismo Lehtinen opettamassa ensiaputaitoja opettajille.
Suomalaiset muistivat vapaaehtoisraasua ihanilla tuliaisilla.Uskomaton aamupala jossa yhdistyi suomen ja tansanian parhaat puolet. Ruisleipää, fazerin sinistä ja tuoreita hedelmiä! En voisi pyytää enempää. Kiitos Ari ja Ismo!
Myös kiellisesti tämä kaksi viikkoa tekee minulle todella hyvää. Olen 30:n tansanialaisen ympäröimänä, jotka puhuvat keskenään ja osittain tunnillakin kiswahilia ja jotka ovat myös erittäin innokkaita ja kärsivällisiä opettamaan minua. Siispä tämä on kuin kahden viikon kielikylpy.
Erikseen sanomattakin taitaa olla selvää että olen onnellinen. Täällä oleminen tuntuu hyvältä ja oikealta. Ja siltä, että olen todellakin toteuttamassa unelmaani. Suosittelen koko sydämestäni myös muita ihmisiä toteuttamaan omat unelmansa. Tansanialainen ystäväni lähetti minulle tänään tekstiviestin: ”The big secret in life is that there is no secret. Whatever is your goal, you can get there if you are willing to work hard enough.”
