Kuuma hiekka pöllyää kun bajaji kurvaa Shangani Primary schoolin pihaan. Tämä aiheuttaa koulun pihalla leikkivissä lapsissa riemun kiljahduksia. Lapset ovat bajajin luona jo ennen kuin se ehtii pysähtyä. Pienet kädet ojentuvat valmiina kantamaan kaiken mitä bajajista purkautuu. Ne kantavat reppuni ison puun alle, pienet vesipullot myös, varjoon suojaan. Samat kädet kättelevät minua, osa innokkaasti, osa ujosti shikamoon saattelemina. Ala-aste ikäiset kehitysvammaiset lapset ympäröivät minut ja työkaverini ison puun alla, malttamattomina intoa ja riemua puhkuen, mutta äärimmäisen hyvin käyttätyen.
Lapset

Kamera oli ihastuttava asia ja kaikki halusivat päästä mzungujen kuviin.

Tämän viikon tiistaina järjestimme kehitysvammaisten lasten ala-asteella liikuntatapahtuman. Emme ehtineet juurikaan mukaan päivän suunnitteluun, mutta toteutus oli aivan ihana! Kyyneleet meinasivat kihota silmiin monta kertaa tapahtuman aikana ja kaikki onnistui todella hyvin. Lapset olivat erittäin innoissaan kaikesta mitä me teimme. Tunnin kestävään tapahtumaan kuului mm frisbeen heittelyä, tervapadan leikkimistä hieman muunneltuna, venyttelyä ja lahjoitettujen tavaroiden  (kyniä, vihkoja jne) jakamista lapsille. Olin itsekin niin frisbeen lumoissa lasten kanssa että kun tuli aika vaihtaa leikkiä, en olisi millään malttanut! Koko tapahtuman ajan oli tunne, että nyt ollaan asian ytimessä ja tehdään asioita joilla todella on merkitystä. Lapset olivat todella innoissaan ja nauttivat niin leikeistä kuin saaduista lahjoista. Kaikki käyttäytyivät uskomattoman hyvin ja odottivat maltillisesti vuoroaan. Oli myös ihana huomata että lapset ottivat toisensa koko ajan huomioon. Terveemmät lapset hakivat vaikeammin vammaisia lapsia mukaan leikkiin ja opettivat heitä mm frisbeen heitossa. Se oli sydäntäsärkevän kaunista katseltavaa. Otsikon pala paratiisia sopii hyvin myös tähän päivää ja tapahtumaan vaikka alunperin sen merkitys olikin toisessa tilanteessa.
Leena ja lapset

Hieman alkulämmittelyä lasten kanssa ennen leikkien aloittamista

Tytöt kyykyssä

Nämä hurmaavat tyttöset valloittivat sydämeni kun sain heitellä frisbeetä heidän kanssaan yhtä aikaa!

Viime viikko oli työviikkona normaalia lyhyempi. Muistan miten ihanalta ajatus pitkästä viikonlopusta tuntuikaan jo ennen kuin se edes alkoi. Eikä odotukseni ollut turhaa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mitä ihanin! Perjantai oli jonkinlainen muslimien juhlapäivä ja tästä johtuen meilläkin oli vapaata. Tämän kunniaksi päätimme viedä ihastuttavat työkaverimme Thean ja Salomen syömään illalla. He ovat olleet aivan mielettömän ihania meitä kohtaan, opastaneet meitä kaiken kanssa ja lähes kaikkiin toiveisiimme vastauksena on tullut jomman kumman tytön suusta ”Hamna Shida” ”no problem”.

Siispä illalla seitsemän aikaan suuntasimme bajajilla (paikallinen kulkuväline joka muistuttaa moottoripyörää jonka päälle on rakennettu kottero johon matkustajat menevät) kohti Mtwaran Msemo hotellia. Ihastuttava hotelli merenrannalla joka varmasti kelpaisi kenelle tahansa mzungulle tai varakkaammalle paikalliselle. Ravintola oli hotellin isolla terassilla johon kävi ihanasti meren tuulahdus ja se myös piti inhottavat moskiitot loitolla. Ruoka oli herkullista ja oli ihana saada kunnon salaatit syödäkseen, tuoreita vihanneksia täällä tarjoillaan nimittäin harvoin! Nauroimme itsemme kipeiksi illan aikana ja oli ihana saada vaihtelua normaaleihin iltarutiineihin.
Leena ravintolassa

Taina, minä ja Salome Msemo hotellin ravintolassa

 

ravintolassa

Salome, Thea ja Taina.

Lauantaina olimme Tainan kanssa päättäneet tehdä pyöräreissun Mikindanin rannalle, jonne Baban mukaan on noin 13km matka. Mikindani on lahti, joka toimi aikoinaan orjasatamana, kun arabit kävivät orjakauppaa. Emme vielä päässeet tutustumaan kylän historialliseen puoleen, mutta teemme sitä varten vielä myöhemmin uuden reissun. Matka sujui älyttömän nopeasti ja oli ihana pyöräillä uskomattomista maisemista nauttien. Taisimme myös kirvoittaa hyvät naurut muutamille paikallisille suhatessamme kovaa vauhtia pitkin mäkisiä teitä. Paikallinen hitaus näkyy täällä myös monen tansanialaisen ajotyylissä. Pole pole, hitaasti hitaasti. Siispä saimme ohitella aika monta pyöräilijää matkallamme.

Kuvitelkaapa itsenne upealle pienelle rannalle, kirkkaan vihertävän turkoosin meren ääreen, kevyen tuulenvireen viilentäessä pahinta kuumuutta. Kuvitelkaa täydellinen rauha, jonka rikkoo vain silloin tällöin silmänurkassa vilahtava rapu. Tervetuloa Mikindani Yacht Clubill! Sisäänpääsy tänne paratiisiin maksoi 5000 shillinkiä ja tähän maksuun kuului 2 virkoketta. Euroissa summa on noin 2,5e. Olimme paikan ainoat asiakkaat joten saimme nauttia auringosta, varjosta ja merestä miten paljon vain halusimme. Uskomatonta millaisia paikkoja täällä on ihan pyörämatkan päässä. Rannalla kirjan lukemista häiritsi vain muutama hurmaava rapu, meressä uimista silloin tällöin vilahtelevat meduusat. Hahah, en voi väittää oikeasti häiriintyneeni! Ihastuttavaa oli myös meren puhtaus, pohjaan näki vaikka miten syvällä. Ja se olikin ihan kiva juttu, sillä se helpotti kummasti meduusojen väistämistä 😀 nyt saatte siis paratiisikuvavyöryn, pahoitteluni sinne suomen lumisateeseen. En vain malta olla jakamatta!

Clubin laituri

Yacht clubin laituri.

 

Klubi

Yacht clubi

 

Laituri

Näkymä laiturilta

 

Rapu

Rapu joka melkein käveli Tainan jalan yli.

 

Meduusa

Yksi niistä meduusoista jotka onnistuttiin väistämään

Sunnuntaina illalla menimme vielä viiden aikaan pelaamaan lentopalloa muiden mzungujen kanssa. Aiemmin eräs helikopterifirma lahjoitti urheiluvälineitä SDA:lle ja samalla sen työntekijät kertoivat pelaavansa joka torstai ja sunnuntai viideltä lentopalloa ja kutsuivat mukaan. Oli mukava päästä tutustumaan ihmisiin jotka ovat kokeneet saman ihmetyksen uudesta kummallisesta maailmasta kuten mekin, he vain olivat jo ehtineet selviytyä alkuhämmästyksestä. Ja niin alan muuten selvitä minäkin. Tänään sokonilla oli ihana kierrellä, paikallisten kanssa juttelu alkaa sujua ja ihmispaljous ei enää jännitä vaan ilahduttaa kaduilla.

Leave a Reply